Ystävänpäivä on, kuten monet muutkin nimetyt päivät, tulleet meille Atlantin takaa. Siellä päivä mielletään ”rakkauden päiväksi”, kun taas meillä puhutaan ystävän-päivästä. Meillä monesti vietetään aikaa juuri ystävien ja muiden läheisten kanssa. Atlantin toisella puolella tämänlainen ”ystävien kanssa hengailu” tuona päivänä ei ole kovinkaan normaalia. Perheemme ja parisuhteemme voivat nykyään näyttää aika kirjavilta joten tätä ei enää niinkään kummastella samaan tapaan kuin 15-20 vuotta sitten. Tuolloin kohotettiin aika oudoksuvasti kulmia jos kaverit menivät keskenään ulos syömään tuona mainittuna päivänä.

Vändagen, liksom många andra namngivna dagar, har blivit importerade till oss från andra sidan Atlanten. Där är det mer en ”kärlekens dag”, medan vi här pratar om vändag. Ofta umgås vi just med vänner och andra vi står nära. På andra sidan Atlanten är sådant ”vänskaps-umgänge” just denna dag inte så normalt. Iom att vår familjer och förhållanden kan vara väldigt brokiga idag så ses detta inte så underligt mera som för 15-20 år sedan. Då höjdes det nog rejält på ögonbrynen om kompisar gick ut och äta tillsammans just den dagen.

Ystävänpäivä on oivallinen päivä muistaa juuri häntä jota et ole pitkään aikaan tavannut, kenelle et ole pitkään aikaan soittanut tai muuten vain on ollut usein mielessä mutta tämän päivän kiireiden takia teko on haluamattasi mennyt mappi ö-hön.

Vändagen är den perfekta dagen att komma ihåg just hen som du inte träffat på länge, som du inte ringt till på länge eller som du annars ofta har tänkt på men pga brådskan idag inte blivit av.

Ystävänpäivä mielletään meillä monesti yhdessäoloon eri muodoissa: perhe, ystävät, lasten kanssa harrastaen, tutut, työkaverit jne. Mutta entäs ne jotka ovat yksin? He ovat niitä jotka kaikista eniten arvostavat aikaasi. Aina ei ole kyse materiaalista ja lahjoista. Tarkoitus ei ole että päivän pitäisi olla missään nimessä kallis. Miten olisi esimerkiksi piipahdus vanhuksen luona jonka tiedät olevan yksin, soitto sille jollekin joka asuu satojen tai jopa tuhansien kilometrien päässä jota sinulla on ikävä tai kutsua se vanhemman sukupolven sukulainen luoksesi päivälliselle?

Monesti nämä ”ulkomailta tuodut traditiot” menevät kaupalliseen suuntaan, niin myös tämä. Kaupat ovat pullollaan sydäntuotteita: suklaata, nalleja, mukeja jne. Antaminen on ihanaa ja se että voit ilahdutta jotakuta on vielä ihanampaa. Monesti nykyään kuitenkin se mitä kaipaamme eniten on yhteinen aika ja kiireetön hetki!

Vändagen anses hos oss ofta vara en dag för att umgås i olika former: familj, vänner, göra aktiviteter med barn, bekanta, arbetskompisar mm. Men ändå de som är ensamma? Dessa är de som allra mest värdesätter din tid. Det är inte alltid frågan om material eller presenter. Det är inte meningen att dagen på något sätt skall vara dyr. Hur skulle det vara med ett besök hos en åldring som du vet är ensam, ett samtal till den som bor flera hundra kanske t o m tusentals kilometer ifrån som du saknar eller bjud in en äldre släkting på middag? Ofta är detta ”importerade traditioner” väldigt materiella, så även denna. Butikerna är fyllda med hjärtprodukter: choklad, nallar, muggar mm. Det är underbart att ge och att glädja någon är ännu mera belönande. I dags läget är det dock oftast den gemensamma tiden och en stund utan brådska som vi saknar!

Mitä jos kaikki edes yrittäisimme tänä vuonna viettää kiireetön päivä vaikka tomaattikeiton ääressä?! Kuten sanottu lahjoja ei tarvitse antaa ja tomaattikin on vuodenaikaan nähden halpa joten suuremmallekin porukalle näin ollen voi tarjota ilman että siihen menee satasia! Linkki tomaattikeittoon tästä

Vad säger ni om vi i år ens skulle försöka tillbringa en dag utan brådska över en skål med tex tomatsoppa?! Som sagt presenter behöver inte ges och dessutom är tomaten billig med tanke på årstiden, vilket betyder att det inte behöver kosta hundringar även om något fler fick plats runt bordet! Länk till tomatsoppans här